Yleensä päiväkirja kirjoitetaan kynää ja paperia käyttäen. Wam Katin Zagrebin päiväkirja on poikkeus tästä pääsäännöstä. Zagrebin päiväkirja on kirjoitettu tietokoneella, tai täsmällisemmin, useilla tietokoneilla. Päiväkirjan osat on siirretty Zagrebista joko suoraan tai Saksan kautta Lontooseen GreenNetin tietokoneeseen. GreenNet on rauhan-, ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen muodostama tietoverkko. Se on osa maailmanlaajuista APC-tietoverkkoa (Assosiation for Progressive Communications), jossa on mukana muun muassa pohjoismainen NordNet, saksalainen Comlink, venäläinen GlasNet, amerikkalainen IGC ja brasilialainen Alternex.
APC-tietoverkon käyttäjät ovat voineet lukea Wamin päiväkirjaa lähes reaaliaikaisesti. Päiväkirjan julkaiseminen tietoverkoissa on mahdollistanut myös kaksisuuntaisen kommunikaation. Kuten päiväkirjasta käy ilmi, Wam on saanut eri puolilta maailmaa kommentteja, joihin hän on vastannut sekä päiväkirjassaan että lähettämällä sähköpostiviestejä.
Mikä sitten on tietoverkko? Tietoverkoissa on kyse tietokonevälitteisestä viestinnästä. APC-verkoissa käytetään puhelinyhteyksiä. Esimerkiksi Zagrebista otetaan tietokoneella, jossa on modeemi, yhteys Lontoossa olevaan GreenNetin tietokoneeseen. Periaatteessa yhteydenotto toimii samoin kuin puhelinliikenne. Puhelinkoneen sijalla vain on tietokone ja puheen sijasta välitetään tekstiä, joka on joko kirjoitettu aikaisemmin tai kirjoitetaan sen jälkeen, kun yhteys on saatu toimimaan.
Tietoverkkojen kautta voidaan lähettää sähköpostia tai tietoverkoissa voidaan käydä keskustelua konferensseissa. Sähköpostin lähettäminen on samankaltaista kuin kirjeen lähettäminen. Kirjettä lähetettäessä pitää tietää vastaanottajan postiosoite, sähköpostia lähetettäessä pitää tietää vastaanottajan sähköpostiosoite. Esimerkiksi Wamin sähköpostiosoite on wam@zamir-zg.comlink.apc.org. Fyysisesti sähköposti "liikkuu" lähettäjän tietokoneesta vastaanottajan tietoverkon keskustietokoneeseen, jossa se varastoidaan tietokoneen kovalevylle vastaanottajan "postilaatikkoon". Kun vastaanottaja seuraavan kerran ottaa yhteyden tietoverkkoon, hän saa ilmoituksen saapuneesta sähköpostista. Kun vastaanottaja haluaa lukea postin, se siirretään tietoverkon keskustietokoneesta vastaanottajan tietokoneeseen.
Tietoverkon konferenssit ovat elektronisia "kokouksia", joissa käydään keskustelua tietystä aiheesta. Esimerkiksi Wam on lähettänyt päiväkirjansa yugo.antiwar-nimiseen konferenssiin. Kuten konferenssin nimestä voi päätellä, siellä on keskusteltu entisen Jugoslavian sodista ja niiden ratkaisemisesta. Yugo.antiwar on avoin konferenssi: kaikki APC-verkon käyttäjätunnuksen haltijat voivat seurata sitä ja osallistua keskusteluun. Keskustelu konferensseissa tapahtuu samalla tavoin kuin sähköpostin lähettäminen. Sähköpostiosoitteen sijalla käytetään vain konferenssin nimeä. Keskustelussa voidaan käyttää joko uusia "puheenvuoroja" tai kommentoida aikaisempia. Uusi "puheenvuoro" tarkoittaa sitä, että konferenssiin lähetetään uusi teksti, kommentti on vastaus johonkin aiempaan viestiin.
Tietoverkkojen käytöllä saavutetaan useita etuja. Ehkä tärkein etu on tiedonvälityksen nopeus. APC-verkot eivät toimi täysin reaaliajassa, mutta tiedonsiirron viive ei yleensä ole merkittävä ongelma. Tiedon laaja leviäminen on toinen tietoverkkojen vahvuus. Konferensseissa tiedon leviäminen on pitkälti kiinni konferenssin luonteesta. Esimerkiksi yugo.antiwar on ollut kaikkialla maailmassa hyvin seurattu konferenssi. Euroopan lisäksi sitä on seurattu muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa. Lisäksi yugo.antiwar konferenssin, samoin kuin useiden muidenkin konferenssien, aineistoa on siirretty Internetin kautta toisiin tietoverkkoihin. Muun muassa Wamin päiväkirjaa on voitu lukea Yhdysvaltojen puolustusvoimien tietoverkostossa. Tietoverkkoihin välitettyä materiaalia on julkaistu myös lehdissä. Tietoverkkojen käyttö on suhteellisen edullista. Hinnat tosin vaihtelevat maittain, mutta yleensä kustannukset ovat samaa luokkaa kuin puhelinmaksut.
Entisen Jugoslavian kriisin aikana tietoverkkojen kautta on välitetty runsaasti muutakin materiaalia kuin Wamin päiväkirjan osia. Erityisen positiivista on ollut se, että entisen Jugoslavian maista, pääasiassa Kroatiasta, mutta myös Sloveniasta, Serbiasta, Bosnia-Herzegovinasta ja Makedoniasta, on välitetty runsaasti materiaalia tietoverkkoihin. Tietoverkkoihin välitetty materiaali on käsitellyt kansalaisjärjestöjen toimintaa, poliittista tilannetta tai uutisten taustoja. Tietoverkkojen kautta on myös välitetty vetoomuksia ja listoja tarvittavasta humanitaarisesta avusta. Poliittista propagandaakin on välitetty tietoverkkoihin, joskin sen osuus on ollut vähäinen. Wam itse on välittänyt runsaasti materiaalia. Hän on myös opettanut kroatialaisia aktiiveja tietoverkkojen käytössä.
Myös entisen Jugoslavian ulkopuolisista maista on tuotettu materiaalia tietoverkkoihin. Tällöin asialla ovat olleet rauhanliikkeet ja muut kansalaisjärjestöt, tutkijat ja tutkimuslaitokset, entisestä Jugoslaviasta lähtöisin olevat siirtolaiset ja asiaan perehtyneet yksittäiset kansalaiset. Tietoverkkoihin on tuotettu vähintäänkin riittävästi materiaalia. Materiaali on ollut monipuolista, joskin laadullisesti vaihtelevaa. Monipuolisuus ja laadullinen vaihtelevuus johtuvat siitä, että avoimissa konferensseissa jokainen käyttäjä saa itse päättää, mitä materiaalia hän konferenssiin lähettää. Mitään ohjeita, sääntöjä tai kriteerejä ei ole, ja niiden laatiminen olisi käytännössä mahdotonta sekä tarpeetonta.
Entisen Jugoslavian kriisissä tietoverkot ovat tehneet mahdolliseksi hyvin laajan kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten välisen tiedonvälityksen. Monille kriisiä aktiivisesti seuranneille tietoverkoista saatu informaatio on tarjonnut huomattavan lisän tavanomaisten tiedotusvälineiden tuottamaan informaatioon. Merkittävintä on kuitenkin ollut se, että valtaosaltaan tietoverkkoihin tuotettu materiaali on ollut kansalaisjärjestöjen tuottamaa, jolloin se on tarjonnut toisenlaisen näkökulman kuin normaali uutisvälitys. Wamin päiväkirja on hyvä esimerkki viimeksi mainitusta.
Tietoverkkojen käyttö ei ole rajoittunut ainoastaan entisen Jugoslavian kansalaisjärjestöjen ja muun maailman kansalaisjärjestöjen väliseksi yhteydenpidoksi. Entisessä Jugoslaviassa on rakennettu myös sisäinen tietoverkkojärjestelmä. Zagrebiin ja Belgradiin on perustettu sähköpostilaatikot (BBS, Bulletin Board System), joiden kautta entisen Jugoslavian kansalaisjärjestöt ovat voineet pitää yhteyttä. Yhdessä vaiheessa myös Sarajevoon oli tietoverkkoyhteys, mutta se katkesi puhelinlinjojen katkettua Sarajevon ja Zagrebin välillä. Muutoinkin puhelinlinjojen heikko taso on vaikeuttanut entisen Jugoslavian sisäisten tietoverkkoyhteyksien laajentamista.
Kroatian ja Bosnia-Herzegovinan pakolaisleireillä työleirejä järjestävä Suncokret on suunnitellut tietoverkkoyhteyksien rakentamista pakolaisleirien välille. Tällöin tietoverkkoja voitaisiin käyttää sekä Suncokretin omaan tiedonvälitykseen että pakolaisleirien asukkaiden ja heidän ulkomaille siirtyneiden sukulaistensa väliseen yhteydenpitoon. Tämä suunnitelma ei ole toteutunut, mutta se osoittaa hyvin, millaisia mahdollisuuksia tietoverkot avaavat. Tietoverkkojen käyttö pakolaisten väliseen yhteydenpitoonkin on nimittäin aivan realistinen mahdollisuus. Esimerkiksi Savudrijan pakolaisleiriltä pakolaiset voisivat lähettää sähköpostilla viestejä heidän Saksaan siirtyneille omaisilleen. Välittäjäksi tarvittaisiin jokin saksalainen kansalaisjärjestö, joka toimittaisi sähköpostiviestit paperimuodossa vastaanottajille.